Mattisenlahden kylälatu

 Mattisenlahti-Puromäki -kylälatu

Aikuispartioryhmä Liito-oravat testasivat hiihto taitojaan maaliskuisena sunnuntai aamupäivänä Mattisenlahden kyläladulla.

Lähdimme liikkeelle Ollilan tuvan parkkipaikalta, jonne autoja mahtuu todella hyvin parkkiiin. Auto on myös mahdollista parkkeerata Mattisenlahdenkoulutien (Koistisen tupa), kylätalon tai Mattisenlahdentien parkkiin. Eli parkkipaikkavaihtoehtoja löytyy hyvin.

Kyläladulle lähdettäessä hiihtämään Ollilan tuvalta on vastassa hyvin loivaa alamäkeä, jos sitä edes voi mäeksi kutsua. Hiihtolatu kulkee aluksi pienen metsikön lävitse, jossa voi nähdä muutamia vanhoja kuusia kasvamassa leppien keskellä. Tämän jälkeen siirrytään hiihtämään mukavalle tasaiselle osuudelle, pellolle. 

Hiihtolatu kulkeekin pääsääntöisesti peltojen keskellä ja reunamilla. Miten täydellinen paikka hiihtää perheen kanssa. Ura on tehty latukoneella, joten tämä on täydellinen paikka opetella hiihtoa pienempien kanssa. Myös niille, jotka eivät ole hiihdosta aikaisemmin välittäneet, tarjoaa kylälatu oivan tilaisuuden hiihtoinnostuksen löytymiseen. 

Isoin lenkki, jonka kylälatu tarjoaa on n. 6 km mittainen, mutta tähän isoon kierrokseen on ujutettu oikolatuja ja jopa sakkokierros jos tuntuu että virtaa vielä riittää. Eli latuvaihtoehtoja kyllä riittää kierrettäväksi. Ladut ovat nimetty ja merkitty hyvin, jos ensikertalainen katsoo kyläyhdistyksen karttaa, ei laduilla voi eksyä.

 

Ladun varrella on pari nuotiopaikkaa. Aurinkoladun ja Mattisenlahden erän nuotiopaikat. Nuotiopaikoilla on puita tarjolla. Pahaa ei kuitenkaan tekisi, jos muutama kalikka reppuun mahtuu varmuuden vuoksi. Molemmat nuotiopaikat sijaitsevat upeissa olosuhteissa. Aurinkoladun vanha lato tarjoaa idyllisen paikan makkaranpaistoon. Tunnelma ladossa on käsin kosketeltavissa. Kuuleman mukaan lato on raahattu nykyiselle paikalleen pellon keskeltä. Mattisenlahden erän nuotiopaikka puolestaan sijaitsee metsässä, mutta ei missään tahansa metsää vaan siellä voi nähdä hyvällä tuurilla vilauksen metsäkauriista. 

Liito-oravat pysähtyivät nuotion äärelle Aurinkoladun ladon kohdalla ja pilkisti se aurinko välillä pilvien raosta. Muuten keli tarjosi hiihtäjille kaikkea. Lunta, räntää ja tietysti sitä aurinkoa. Hiihto sujui leppoisasti eteenpäin eikä laturaivoa näykynyt missään. Muutamia iloisia hiihtäjiä tuli vastaan. 

  

Latua ylläpidetään talkoovoimin ja erämajan lähettyvillä löytyykin postilaatikko, johon kannattaa raapustaa oma puumerkkinsä ohikulkumatkalla.

Liito-oravat suosittelevat latua kaikille ja varsinkin perheille sekä hiihtokammoisille, joita oravien joukosta löytyi muutama. Kammokin jäi ladun varteen. Hiihto voi olla mukavaa, kun ympäristö on kyläladun kaltainen!

Missä: Mattisenlahti-Puromäki. Lähtöpaikka Ollilan tuvan piha, Mattisenlahdentie 37.

Katso kartta Mattisenlahti-Puromäen kyläyhdistyksen sivuilta Latua, latua! – PuroMatti (mattisenlahti-puromaki.fi)

Varustus:  Hyvin hoidetut ladut, opastekyltit. Kaksi tulipaikkaa ladun varrella, Aurinkoladun sekä Mattisenlahden erän majalla. Molemmissa on puuhuolto.

Maasto: Tasainen pelto- ja metsämaasto

Retkiryhmä: Liperin Kokkoveikkojen aikuispartioryhmä Liito-oravat

Retkeilijöiden mielestä parasta: Tasainen helppo maasto, hyvin hoidettu latu ja latuverkosto sekä hiihtäminen

Teksti ja kuvat: Sonja/Liperin Kokkoveikot ry sekä aikuispartioryhmä Liito-oravat

Heinälampien laavut

Seikkailijajoukkue Petojen Etana-vartio teki syysretkensä rinkka selkään ja menoksi - periaatteella Heinälampien laavuille lokakuussa. Samalla vartio suoritti Itämeri-aiheisia aktiviteettejä #meidänmeri -merkkiin. 

Lähdimme matkaan Pärnävaaran hiihtokeskukselta kohti isompaa Heinälampea.  Heinälampien maasto on helppokulkuista, mutta matkalle mahtuu myös jyrkkiä nousuja ja laskuja. Lastenratteiden kanssa poluille ei kannata lähteä. Maastopyörällä matkan teko onnistunee myös.

Mukavaa maastoa kulkea, korkeuseroja kuitenkin löytyy!

Matkan varrelta löytyi vanha huussi!

Polkuja Heinälampien maastossa risteilee sinne tänne ja vaihtoehtoisia reittejä on useita. Me kiersimme Heinälammen sen länsipuolelta ympäri. Vaikka esimerkiksi Kinttupolkujen kartassa ei ison Heinälammen laavua ole merkitty, löytyy se esimerkiksi käyttämästämme Retkipaikka-sovelluksen kartasta. Me kuljimme laavulle aivan rannan viertä kulkevaa polkua pitkin.

Pärnävaaralla sijaitsevaan opaskarttaan ei Heinälammen laavua ole merkitty.

Esimerkiksi Retkipaikka-sovelluksesta laavu löytyy.

Toisella puolella lampea näkyvä laavu

Ison Heinälammen laavulla pidimme pidemmän lounastauon ja pelasimme vesiaiheisiä pelejä ja leikkejä. Koska tiesimme, ettei laavulla todennäköisesti ole polttopuita, olimme varanneet matkaan retkikeittimen ruuan laittoa varten. Päädyimme kuitenkin testaamaan, kuinka helposti retkiruokaamme tarvittavan veden saa keitettyä risuista tehdyn nuotion sekä risukeittimen avulla. Kova oli homma, mutta uurastuksen tuloksena vesi saatiin kiehumaan!

Tulenteko onnistuu tarvittaessa myös risuista

Isomman Heinälammen laavu on rakennettu 90-luvulla Myllyprojektiin liittyen. Paikalla on ollut myös seikkailurata. Tänä syksynä paikkaa on raivailtu ja googlettamalla löysimme tiedon, että paikkaa oltaisiin kunnostamassa maastopyöräily- ja patikkareittejä käyttävien käyttöön. Mahtava juttu! 

Laavu sijaitsee ihan lammen rannassa kauniilla paikalla. Ylempänä rinteessä on umpinainen "laavu", joka aikaisemmin on ollut lukossa, mutta tällä kertaa pääsimme kurkkaamaan myös rakennuksen sisään. Paikalla on myös ulkokäymälä.

Jos puita olisi tarjolla, voisi tällä laavulla myös yöpyä.

 

 

Kevään jälkeen laavun ympäristöä on selvästi raivailtu. 

Seinästä löytyy info Myllyprojektin ajalta.

Laavun takana rinteessä on ulkohuussi sekä tyhjyyttään ammottava puuliiteri.

Rinteessä sijaitsee Myllyprojektin aikaan rakennettu upinainen laavurakennus.

Aikaisemmin rinteessä sijaitseva umpinainen "laavu" on ollut lukittuna, 

tällä kertaa pääsimme kurkkaamaan sisään! Kylläpä täällä kelpaisi majoittua.

Jatkoimme matkaa  pienen Heinälammen laavulle noin puolen kilometrin verran syksyisen sään hemmotellessa meitä.

Pienen Heinälammen laavu on merkitty karttaan laavuna, jossa ei ole puuhuoltoa. Meillä oli varattuna paikalle huoltoautossa puita, mutta tällä kertaa niitä ei tarvittu, paikalla oli puita ruhtinaallisesti. Laavun lähelle pääsee siis myös autolla, tien kunnosta riippuen.

Pienen Heinälammen laavu sijaitsee rinteessä, myös hienoissa maisemissa. Laavun seinustoilla kiertää penkit, joilla voi myös hätätilanteessa nukkua. Tulisija ei penkeille asti kovinkaan kyllä enää lämmitä. Meillä oli mukanamme myös tarppilaavu sekä riippukeinuteltta yöpymistä varten. Iltaruuan valmistimme nuotiolla.

 

Tällä kertaa puita oli pienen Heinälammen laavulla reilusti.

Varsinaiseen yöpymiseen laavu ei ole tarkoitettu.

Pärnävaaran maastot ovat ulkoilijoiden aktiivisessa käytössä ja muita retkeilijöitä kohtasimme varsinkin isomman Heinälammen maastoissa. Lokakuussa nuotiopaikoilla sai olla kuitenkin omalla porukalla. Suurin yllätys oli kun yöllä maastoajoneuvo kurvasi pienen Heinälammen laavulle. Öiset kulkijat kuitenkin päättivät pikaisesti poistua nähdessään leirimme. Aamulla totesimme kaikkien nukkuneen edes jonkin verran, eikä kukaan ollut palellut yön aikana. Teimme vielä vesistöaiheisiä aktiviteettejä ja purimme leirimme.

Aamupalat tulilla

Patikoimme laavulta takaisin Pärnävaaralle suorinta tietä. Matkan pituudeksi tuli yhteensä noin kolme kilometriä. Retken tarkoituksena ei ollutkaan vaeltaminen vaan uusiin maastoihin tutustuminen ja yhdessä tehtävät aktiviteetit. Seikkailijat saivat myös kokemuksen retkestä, jossa kaikki mukaan tarvittavat varusteet kuljetetaan mukana.

Ranta kalansilmälinssillä kuvattuna

 

Missä: Pienen Heinälammen laavu, noin kilometri Pärnävaaran hiihtokeskukselta (62°39'02.3"N 29°32'20.1"E) ja ison Heinälammen laavu tästä noin puolen kilometrin päässä ison Heinälammen itäpuolella.

Varustus: pienen Heinälammen laavulla vain nuotiopaikka, ei välttämättä puita. Isolla Heinälammella ulkohuussi, yöpymiskelpoinen laavu, ei puita.

Maasto: helppokulkuista, polkujen kanssa saa olla tarkkana, niitä kulkee ristiin rastiin. Lähestymissuuntia on useita, mutta maastokarttasovelluksen kanssa pärjää hyvin.

Geokätköjä: kummankin laavun laavukätkön lisäksi myös lähistöllä

Retkiryhmä: Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n seikkailijavartio Etanat. Mukana neljä seikkailijaa ja aikuinen sampo. Seikkailijat ovat 10–12-vuotiaita partiolaisia.  

Retkeilijöiden mielestä parasta: yhdessä tekeminen!

 Kuvat ja teksti: Etanoiden sampo Hanna /Liperin Kokkoveikot ry 

Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa

Salokylän Rengas sammaleisten metsien siimeksessä

Jos metsään haluat mennä nyt, mutta et liian pitkälle etkä aivan teille tietymättömille, niin tässäpä kiva kohde: Salokylän luontopolku! Eväät reppuun, reppu ja reissuhenkilöt autoon. Varttitunti Viinijärveltä, viisi minuuttia Ylämyllyltä ja vajaa kymmenen minuuttia Liperistä - olet perillä.

Syksyn sateiden jälkeen kuusikoiden sammalpohjat olivat vihreitä, vehreitä ja upottavan pehmeitä.

Reittejä on tarkalleen ottaen kaksi, vajaan kahden kilometrin pituinen Lasten Rengas ja noin kuuden kilometrin pituinen Salokylän Rengas. Reitit kulkevat osin samaa polkua: lyhyempi on merkitty sinisin merkein, pidempi oransseilla. Reittikartta ja tietoa luontopolusta löytyy täältä: https://www.salokyla.fi/vapaa-aika/luonto-retkeily. 

Sinisillä merkeillä Lasten Rengas 1,8 km ja oransseilla Salokylän Rengas 5,8 km.

Reitti lähtee Salokylän koulun pihapiiristä. Koulun vanhasta navetasta remontoidun kylätilan seinässä on hyvä reittikartta ja lyhyt kertomus kylän historiasta. Historiasta on nimensä saanut luontopolkukin, sillä Salokylän Rengas oli 1960-luvulle saakka kylällä urheilu- ja teatteritoimintaa järjestänyt seura. Samaa tavoitetta, fyysistä ja henkistä hyvinvointia edistämään on tarkoitettu luontopolkukin.

Luontopolku puikkelehtii vaihtelevassa metsä- ja maalaismaisemassa. Se kulkee halki vanhojen laidunmaiden ja talousmetsien, poikkeaa lähteellä, välillä kuljetaan pellonlaitaa ja sukelletaan taas hämyiseen, sammaleiseen kuusikkoon. Tupsahdetaan välillä entisten ja nykyisten ihmisasumusten viereen, välillä ollaan valkoselkätikan asuinalueilla lehtomaisen metsän keskellä.

Reitin alkupuolelta löytyy lähde.

Polku kulkee vanhoissa kulttuurimaisemissa, osa on muuttumassa takaisin luonnonmaisemiksi.

Kuusikoissa oli kiva kulkea.

Pöllölänmäen luonnonsuojelualue on valkoselkätikkojen asuinaluetta.

Välillä mentiin pellonlaitaa.

Luontopolun varren opastauluista löytyy lisätietoa kasveista, eläimistä, maastosta ja maaston käytön historiasta. 

Luontopolun taulut ovat selkeitä ja hyvässä kunnossa.

Kaiken kaikkiaan luontopolku on oikein hyvässä ja siistissä kunnossa. Sitä ylläpitää kyläyhdistys, jonka hallituksen jäseniä tapasimme sattumalta kylätalon pihalla. He kertoivat, että olivat juuri käyneet aamulla siistimässä ja raivaamassa luontopolkua, ja että ensi kesänä on tarkoitus uusia reitin sillat. Syksyn sateiden jälkeen märkien osuuksien ylitykset olivatkin reitin ainoat haastavammat ja huonommassa kunnossa olevat kohdat. Niistä selvittiin helposti muutamalla loikalla ja vain vähän vettä kengässä. 

Luontopolulla on muutama pätkä pitkospuilla.

 

Välillä saa vähän loikata.

Kierroksen loppupuolella on laavu/kota, johon mekin jäimme makkaranpaistoon. Siisti kuin mikä, ja tästä paikasta voit lukea lisää aiemmasta blogauksesta: 17.6.2019 Salokylän laavu - vain polkaisun päässä.

Tätä kotaa pidetään siistinä.

Kyläyhdistyksen väki varoitteli meitä, että reitin loppupuolella kyltit voivat olla vähän harhaanjohtavia ja niitäkin heillä oli tarkoitus entrata. Polun säännöllinen huolto kyllä näkyy, ja pääsääntöisesti reittimerkinnät ja -viitat ovat todella selkeitä. Parissa kohtaa oikea suunta herätti vähän epävarmuutta: oikeaan, vasempaan vai suoraan tien yli, ja missäs menee polku kun pelto oli niitetty ja aiempien kulkijoiden tallaukset näkymättömissä.

Pääosin kyltit ja reittimerkinnät ovat hyvin selkeitä.

Tämä ei ollut oikea reittivalinta :D Polku kulki pellon laitaa.

Lokakuiseen päivään mahtui niin lumisadetta kuin aurinkoakin.

Summa summarum, oikein mukava ja leppoisa lähikohde päiväretkelle. Geokätköilijät tämä polku myös palkitsee ruhtinaallisesti, sillä sen varrella on kymmenkunta kätköä.

Salokylän rengas

Missä: Lähtöpaikka Salokylän koulun ja kylätalon pihalta, osoite Liperintie 51. Katso reittikartta Salokylän kyläyhdistyksen sivuilta: https://www.salokyla.fi/vapaa-aika/luonto-retkeily

Varustus: Hyvin merkityt polut, joiden varrella opastauluja luonnosta ja alueen historiasta. Erittäin siisti laavu, halkoja ja huussi.

Maasto: Helppokulkuista, vaihtelevaa metsämaastoa rämeestä kangasmetsään. Osa reitistä kulkee peltojen laidalla.

Geokätköjä: Reitin saa mukavasti kulumaan myös kätköillen!

Retkiryhmä: Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n tarpojavartio Kanahaukat. Mukana neljä partiolaista. Tarpojat ovat 12–15-vuotiaita partiolaisia.  

Retkeilijöiden mielestä parasta: Vaihtelevat maastot ja hyväkuntoinen laavu/kota.

Teksti: Suski, kuvat: Niko, Arttu, Oiva ja Suski, / Liperin Kokkoveikot ry.
Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.

Harinjärven kota

 Harinjärven kota -  Huilipaikka ulkoilumaastojen keskellä Jyrinkylässä

 

Harinjärven kotaan ja sen lähiympäristöön lähti retkeilemään Liperin Kokkoveikkojen perhepartiolaiset syyskuun lopulla. Harinjärven kota sijaitsee Jyrin lenkin ja Kinttupolun reitistön varrella.

Autot jätettiin Kononovintien päähän, tästä on kodalle lyhyt kävelymatka leveää polkua pitkin.  Osa tuli perille asti pyörällä tai kävellen. 

Harinjärven kota sijaitsee ihan Jyrinkylän reunalla, noin 1 km päässä Jyrin koululta. Jyrin lenkki ulkoilureitti kulkee kodan ohi ja talvella kodan ohi kulkee hiihtolatu. Uutta maastopyöräilyreittiäkin on jo merkattu kodan lähipoluille. Kävellen kodalle pääsee myös useita polkuja pitkin esim. Hoprinkallion tieltä tai vaikka Jyrin koululta. 

 

Perhepartiolaiset tutustuivat leikin avulla kaloihin ja oli mahdollista kokeilla kalaonnea mato-ongella. .

Tasapainoilu mäkisessä rinteessä ja luonnon tarjoamat leikkipaikat vetivät kuitenkin puoleensa. Onget saivat jäädä. Pienet partiolaiset rakensivat risuista majoja intoa puhkuen ja isät ja äidit auttoivat yhtä innokkaasti.  

Leikkiessä tulee nälkä ja eväät nuotion äärellä kodassa maistuivat kaikille. Retkieväät ovat parhaita. 

Kodan läheltä löytyy WC. Alue sopii hyvin lapsiperheiden retkeilypaikaksi, sillä sinne pääsee myös vaunuilla. Järven pohja on hiekkainen ja vesi kirskasta, joten kesällä uimaankin pääsee. Ihan kodan lähellä on myös pieni laituri uimareita varten. Nämä rannat eivät ole yleisiä uimarantoja, joten lemmikeillekin löytyy täältä uimapaikkoja. 

Perhepartiolaiset suosittelevat mukavaa maastoa koko perheen ulkoiluun ja retkeilyyn. 

Missä: Ylämyllyllä, Jyrinkylässä, Jyrin lenkin varrella. Lähin katu Kononovintie, jonka päähän mahtuu pari autoa parkkiin. 

Varustus: Kota, WC, roskis, puukatos tyhjää täynnä, joten OMAT PUUT MUKAAN

Reitti: Autolla pääsee melkein perille Kononovintien päähän,  josta n.200 m kävelymatka kodalle. Lukuisia polkuja pitkin pääsee myös perille. Mukava  ranta seuraileva polkureitti lähtee myös Hoprinkalliotien päästä, tästä kuvia alla. 

Geokätköjä: Kyllä, runsaasti kätköjä Jyrinkylän lähimaastoissa

Ryhmä: Liperin Kokkoveikkojen perhepartiolaiset

Retkeilijöiden mielestä parasta: Hyvät maastot leikkeihin, majan rakennus, nuotiomakkara

Tässä vielä reittivaihtoehto Harinjärven kodalle, todellinen maisemapolku. Seuraava polku on merkitty maastoon keltaisilla täplillä puissa. 

Hoprinkalliontien lopussa, lammen rannalta ennen siltaa lähtee polku, kuvassa vasemmalle. 

Lähde oikealle opasviitan mukaan Jyrin lenkin suuntaan.

Isolta polulta haarautuu pieni polku oikealle metsään.
Polku kulkee metsässä mutkittelevan puron varrella.

Polku kaartaa kosteikkoalueen reunaa kohti Harinjärveä. 

Rantaan tultaessa, lähde vasemmalle rantapolkua pitkin. 

Matkalla voi istahtaa huilaamaan

tai ihastella järvimaisemaa. 

Rantapolku tulee Harinjärven kodalle.

Kuvat ja teksti: Katja /Liperin Kokkoveikot ry 

Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa