Puromatin kyläpolku

Puromatin kyläpolku - kaunista luontoa ja rauhallista tunnelmaa 

Puromatin kyläpolku on 4,4 kilometriä pitkä luontopolku Mattisenlahdessa, Liperissä. Luontopolkua ylläpitää Puromatti-kyläyhdistys. Luontopolku on avattu keväällä 2016. Polku kulkee osittain kyläläisten mailla ja osittain valtion luonnonsuojelualueella. Luontopolku lähtee Puromatti kylätalolta, osoitteesta Mattisenlahdentie 34 A. Google Maps-linkki, Katso kyläpolun sijainti GoogleMapsista. Ylämyllyltä Puromatti kylätalolle on noin neljä kilometriä. 

Kyläpolkuun tutustumaan lähti Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n tarpojalauma Huuhkajat marraskuisessa syyssäässä. Aikaa polun kiertämiseen käytettiin pari tuntia. Osa polusta askellettiin reippaasti, välillä etsittiin geokätköjä ja lueskeltiin opaskylttejä, ja välillä vain ihan fiilisteltiin tunnelmaa ja pysähdyttiin ihmettelemään luontoa.

Kyläpolun varrella oli useita hienosti toteutettuja opastauluja, joissa oli kerrottu metsänhoidosta ja puulajeista. Opastauluista pystyi tarkistamaan myös sijainnin. Tämän lisäksi matkan varrella oli kilometrikyltit. Polku oli kohtuullisen helppokulkuista tasaisessa maastossa. Pieni pätkä löytyi pitkospuita ja osittain oli kosteille paikoille laitettu kivoja puita tukemaan jalkaa. Ojien ylitykset oli toteutettu turvallisesti. Maasto oli mukavan vaihtelevaa. Oli hieman satumetsämäistä kuusikkoa, luonnonsuojelualueen lahopuustoista ja jo yli 120 vuotiasta metsää, välillä nähtiin juuri tehty aukkohakkuu ja pujahdettiin myös kivan kuusitaimikon lävitse.

Polut olivat välillä kapeita, mutta kohtuullisen helppokulkuisia. Matkan varrella pystyi hyvin katselemaan ympärilleen ja ihastelemaan erilaisia metsiä.

Polku oli merkitty erittäin selvästi oransseilla täplillä.

Näitä puukalikoita pitkin oli hauska kulkea.

Luonnonsuojelualueella: Tänne täytyy ehdottomasti päästä uudelleen kesän vihreyden aikaan.

Kahden kilometrin kohdalla löytyy huilauspenkki. Meillä ei nyt ollut eväitä mukana, mutta mukava tuossa olisi varmasti istahtaa, ja hörpätä kupillinen kuumaa kaakaota.

Puromatin kyläpolku

Missä: Navigaattorin osoite Mattisenlahdentie 34 A vie Puromatti -kylätalolle. Polku lähtee kylätalon kohdalta Mattisenlahdentien toiselta puolelta. Katso kyläpolun sijainti GoogleMapsista.

Varustus: Reitin varrella ei nuotiopaikkaa, mutta kylätalolla laavu, jonka käytöstä kannattanee sopia kyläyhdistyksen kanssa http://www.mattisenlahti-puromaki.fi/

Reitti: Noin neljän kilometrin pituinen kohtuullisen helppokulkuinen luontopolku tasaisessa maastossa. Luontopolun varrella opaskylttejä, joiden avulla voi tutustua suomalaiseen metsään, sen erilaisiin käyttömahdollisuuksiin ja metsänhoidon vaihtoehtoihin. Reitti kulkee osittain kyläläisten mailla ja osittain valtion omistamalla luonnonsuojelualueella.

Geokätköjä: Kyllä

Retkiryhmä: Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n tarpojalauma Huuhkajat vahvistettuna huoltajalla ja laumakoiralla. Tarpojat ovat 12–14-vuotiaita partiolaisia.

Retkeilijöiden mielestä parasta: Mukavan helppokulkuinen, eikä liian pitkä. Polulla oli kaunista ja rauhallista.

Teksti ja kuvat: Leena/ Liperin Kokkoveikot ry.

Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.

Suojaisa Vaaralammen kota

Vaaralammen kota - suojaisa ja siisti retkipaikka kaikenikäisille

Marraskuisena sunnuntai-aamuna joukko Liperin Kokkoveikkojen perhepartiolaisia suuntasi Vaaralammen kodalle retkeilemään. Kodalle on hyvät opasteet ja kota yllätti retkeläiset viehättävällä paikalla ja todella siistillä ympäristöllä. Kodasta ja sen ympäristöstä selvästi pidetään huolta.

Kodan läheinen kuusikkoinen metsämaasto ja iso rinne suorastaan huokuttelivat lapset kiipeilemään ja leikkimään metsässä.

Perhepartiolaisten maskotti, Kisu oli myös käynyt kodan lähellä leikkimässä. Leikin tohinassa sattuu ja tapahtuu, niin tälläkin kertaa... Kisu oli hukannut metsään noppansa. Joten eipä muuta kuin auttamaan Kisua ja etsimään jättinoppia metsästä. Aina kun noppa löytyi, kokoonnuttiin yhdessä arpomaan numero ja miettimään vastauksia luontoaiheisiin kysymyksiin. Paljon lapset tiesivätkin jokamiehen oikeuksista, eläinten jäljistä ja metsän asukkaista.

Kun kaikki nopat oli löydetty ja tehtävät ratkaistu, antoi Kisu kasan tavuja. Isommat perhepartiolaisista osaa jo lukea, joten päivän sana PARTIOHUIVI keksittiin nopeasti. Tämän jälkeen olikin oiva tilanne jutella partiohuivista ja sen käytöstä, sillä mukana oli neljä uutta perhepartiolaista, joille luovutettiin retkellä ikiomat perhepartiolaisen huivit.


Ja tietenkin nälkä yllätti reippaat retkeilijät, joten eväiden syöntiin ei tarvinnut ketään houkutella. Kodan tulipaikalla makkarat grillautuivat ja hieman mustuivatkin. Nuotiopaikan ritilä oli ehkä nähnyt parhaat päivänsä, joten pienellä investoinnilla ritilälle mahtuisi suuremmankin joukon makkarat.

Isommat jaksoivat vielä käydä kurkkaamassa läheisen Myllypuron kohinaa ja lehtoa. Kesällä ja keväällä maasto näyttää varmasti hyvin erilaiselta täällä. Luonnonsuojelualueen kyltissä oli mielenkiintoista tietoa Myllypuron lähellä olevasta lehtoalueesta.

Missä: Myllypurontie, katso sijainti kartasta  Kaprakan kinttupolku -reitin varrella. Tie perille.  

Varustus: Kota, jossa tulipaikka. Puuliiteri, jossa reilusti halkoja. Huussi, jossa vessapaperia, mutta melko täysi. Roska-astiat löytyy.

Lähellä: Myllypuron kohina ja luonnonsuojelualue ja Kaprakan kinttupolun polkuverkostot 

Retkiryhmä: Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n perhepartiolaiset, joihin kuuluu pääosin alle kouluikäisiä lapsia perheineen. Lue lisää perhepartiosta http://perhepartio.blogspot.com/

Retkeilijöiden mielestä parasta: kota hyvin hoidettu, kuusikkoisessa rinteessä leikkiminen, lampeen kivien heitto, uudet partiohuivit ja tietenkin retkieväät

Esittelyteksti ja kuvat: Katja / Liperin Kokkoveikot ry

Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa

 Vaaralammen kota sijoittuu Kaprakan kinttupolun varrelle ja sijaitsee Pahakalan lenkin ja Matkalammen lenkin risteyksessä. Perille pääsee Myllypurontietä pitkin, katso sijainti kartasta
Myllypurontiellä on kodalle hyvät opasteet ja autolla pääsee perille asti ainakin sulan maan aikaan. Mutkittelevalla metsätiellä kannattaa seurata puihin merkittyjä sinisiä ja punaisia reittimerkintöjä.

Kehittämisidea: Autoille on niukasti parkkitilaa kodan lähettyvillä. Kuvassa näkyvän tien vierustan raivaamalla ja  hieman soraa pintaan, niin mahtuisi useampikin auto parkkiin tukkimatta tietä.

Kallioinen ja kaunis Oinaanvaara

 

Suuntasimme harmaana sunnuntaina kohti Liperinsalon Oinaanvaaraa. Siellä sijaitsee Liperinsalon kyläyhdistyksen rakentama ja ylläpitämä kota. Paikalle oli helppo löytää. Aja Niinikkosaarentietä melkein saaren päähän, kunnes tulee risteys, jossa lukee Telmonranta ja Salonnenäntie ja seuraa sitten puisia tienviittoja.

Jätimme auton tienvarteen, sillä varsinaista parkkipaikkaa siellä ei ole. Jatkoimme siitä kävellen leveää metsätietä pitkin päämääräämme. Ensi silmäyksellä paikka ei vaikuttanut kovinkaan kummoiselta, kunnes lähempänä kotaa aukesi huikean hieno järvimaisema. Ihastelimme sitä aikamme ja otimme tietysti muutaman valokuvan. Paikka oli itselleni entuudestaan vieras ja teki kyllä vaikutuksen kallioisine maisemineen.

Maasto houkutteli meidät tutkimusmatkalle. Oinaanvaarassa ei ollut itsessään mitään luontopolkua tai reittiä mitä kulkea. Kodalta lähti kuitenkin muutama polku, joita seurasimme. Maasto osoittautui todella haastavaksi. Sen saimme kokea, kun päätimme laskeutua pientä polkua pitkin alas järven rantaan. Mukanamme olevia koiria polun jyrkkyys ei näyttänyt haittaavan tippaakaan. Ne kun pinkoivat polkua kevyesti ylös alas.
Retkeläisten on hyvä ottaa huomioon kodan läheisyydessä oleva jyrkänne. Sen lähellä liikkuessa täytyy noudattaa suurta varovaisuutta. Tämä kannattaa huomioida silloin, kun suunnittelee retkeilevänsä siellä perheen pienempien kanssa.

Ihailimme Oinaanvaaran kallioiden jyrkkyyttä ja kallion muodostelmia. Luonnosta löytyi muun muassa hauskan näköinen puunkäppyrä ja pieni luolamainen tila. Sinne kiipesimme emmekä taatusti olleet ensimmäiset. Varsin hauska paikka vaikka geokätköilyyn.

Kohteen tutkimisen jälkeen palasimme kodalle, joka oli mielestämme hyvin miellyttävä, siisti ja hyvin varustettu. Sieltä löytyi mm. kahvi- ja muurikkapannu, kirves ja puita. Tosin ohjeissa luki, että jokainen tuo paikalle omat nuotiopuut. Makkaranpaiston ja eväiden syönnin lomassa lauloimme ulkomuistista lauluja ja välillä seurasimme koirien hippaleikkiä kodan ulkopuolella. Oli kuin norsulauma olisi tömistellyt ohi. Sen verran kovaa koirat juoksentelivat ympäriinsä. Jopas kuitenkin rauhoittuivat, kun aloitimme makkaran syönnin.

 Päivän hämärtyessä oli aika jättää uudelle retkipaikalle hyvästit. Pakkasimme tavarat kasaan ja suuntasimme takaisin autolle. Käytimme retkeen aikaa pari tuntia. Tuumasimme yhdessä, että tänne pitää tulla uudestaan joku toinen kerta. Vaikkapa talvella, kun maa on peittynyt lumesta ja kevätaurinko hohtaa hangella. Sitä odotellessa. :)

Keväällä 2017 partioryhmä Käärmeet kävivät retkellä Oinaanvaaralla, lue lisää täältä

Retkikohteen nimi: Oinaanvaara

Missä: Liperinsalo, katso sijainti

Varustus: Kota, ulkohuussi/puuliiteri, kirves ja halkoja, kahvi- ja muurikkapannu

Reitti: vaativa maasto, polku alas järven rannalle, ei varsinaista retkeilyreittiä

Geokätköjä: kyllä

Retkiryhmä: Salla (Viinijärven seikkailijoiden sampo) ja Anni + koirat Lennu, Metka ja Lumo

Retkeilijöiden mielestä parasta: maisema ja nuotion ääressä oleilu

Teksti: Salla / Liperin Kokkoveikot ry
Kuvat: Salla ja Anni

Retkipaikka esittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.

Pikkupatikkaa ja makkaranpaistoa Vaivion luontopolulla

Vaivion luontopolku sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Ylämyllyltä, Vaivion kurssikeskuksen läheisyydessä. Parin kilometrin pituinen luontopolku kiertää kuusi- ja lehtimetsässä, ja sen varrella on iso ja siisti kelopuinen laavu, jonka nuotiopaikalla on mukava pysähtyä syömään eväät.

Vaivion luontopolun laavulla.

Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n kolme tehokasta sudenpentulaumaa – Tiikerit, Tassuritarit ja Gaseleontit – kävivät päiväretkellä Vaivion luontopolulla syyskuun lopulla. Retkeen oli varattu aikaa kaksi tuntia, ja sen aikana ehdittiin helposti tutustua luontopolkuun ja hakea vähän vauhtia myös off-road-kohteista polun varrella. Ja tietysti paistaa ne makkarat laavun nuotiopaikalla.

Luontopolulle pääsee esimerkiksi Pataniementien varrelta, jossa on parkkipaikka ihan laavun vieressä. Reitti kiertää lenkin molemmin puolin laavua, mikä olikin hyvä ratkaisu tällaisen vähän päälle parinkymmenen hengen porukan kanssa. Päästiin kiertämään reittiä eri suuntiin, ja evästettiin kierrosten välissä.

Tiikerit pistivät nuotion tulille, kun muut lähtivät ensin polulle. Laavulla oli hyvät, kuivat nuotiopuut.

Maasto vaihtelee havumetsästä lehtimetsään, ja polku polveilee mäkiä ylös ja alas. Polku on leveä ja helppokulkuinen, joten varpaiden sijaan voi rauhassa katsella maisemia. Meillä olikin tehtävänä tutkailla ympäristöä ja yrittää löytää luonnosta jotain punaista, pistävää, rapisevaa, pyöreää ja makeaa...

Polku kulkee ylös ja alas havu- ja lehtimetsässä.

Jotain punaista, makeaa vai pyöreää?

Luontopolun varrella on myös opastauluja, jotka kertovat alueen luonnosta. Harmillisesti osa näistä tauluista oli jo haalistunut lähes näkymättömiin. Mukavia olivat myös reitiltä löytyvät taulut, joissa kannustettiin tutkailemaan luontoa aistien varassa - etsimään värejä tai vaikka kuuntelemaan puuta!

Luontopolku on hyvin merkitty ja opastauluista  löytyy tietoa ja tekemistä.

Kun polkua oli helppo kulkea, niin haettiin lisähaastetta polun vierestä:  kivuttiin korkealle Nyysteeninmäelle, kiipeiltiin puun rungoilla ja kivikoissa. Kaksi tuntia vierähti nopeasti  - mikä oli puskapissejä vieroksuville vessahätäisille hyvä juttu, sillä huussia ei tästä retkikohteesta löydy :D

Vaivion luontopolku

Missä: Navigaattorin osoite Pataniementie 5 (83460 Liperi) vie suunnilleen parkkipaikalle, joka on ihan laavun vieressä. Katso laavun sijainti GoogleMapsista 

Varustus: Laavu, nuotiopaikka, halkoja. Ei huussia.

Reitti: Noin kahden kilometrin pituinen helppokulkuinen ja leveä luontopolku. Pieni pätkä pitkospuita, jonka tosin voi kiertää tietä pitkin. Geokätkön kuvauksessa kerrotaan, että luontopolku pyritään pitämään auki myös talvisin. Luontopolun varrella on tietoa alueen kasvistosta, tehtäviä aisteille sekä hiljentymispaikkoja.

Geokätköjä: Kyllä

Retkiryhmä: Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n sudenpentulaumat Tiikerit, Tassuritarit ja Gaseleontit johtajineen, yhteensä 23 henkeä. Sudenpennut ovat 7–9-vuotiaita partiolaisia. 

Retkeilijöiden mielestä parasta: Off-road-kohteet polun varrella: Nyysteeninmäki, kivikko ja kaatunut puu, joilla kiipeillä.

Luontopolulle pääsee myös Vaivion kurssikeskukselta.

Off-road-kohteena kipuaminen Nyysteeninmäelle.

Reitillä on myös hiljentymispaikkoja.

 Teksti ja kuvat: Suski, Hanna ja Sonja/ Liperin Kokkoveikot ry.
Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.

Päivilänvaaran Ukon kota perhepartiolaisten testissä

Perhepartiolaiset suuntasivat syyslomalla Päivilänvaaran huipulle retkeilemään. Ikäjakauma retkiporukalla oli tällä kertaa 2-vuotiaasta mummoon. Ukon kodalle pääsee autolla perille asti ja parkkitilaa riittää ainakin kesäkelissä.

Sää ei tällä kertaa suosinut, vaan vettä tihkutti koko retken ajan ja sumua oli ilmassa. Sää oli kuitenkin lämmin 11 astetta.  Oikeilla varusteilla tässäkin kelissä on kiva retkeillä.

 Ukon kota on isokokoinen, jonne mahtuu parikymmentä helposti sisälle. Perhepartiolaisia oli tällä kertaa mukana 7 aikuista ja 10 lasta ja kodassa oli hyvinkin väljää syödä eväitä.

Kodan läheltä löytyy myös puuliiteri ja huussi. Tällä kertaa puuliiteri oli aivan tyhjä, joten turvauduimme autossa varalla olleisiin polttopuihin. Onneksi asiasta oli ennakkovaroitus, niin makkaranpaisto oli turvattu.

Huussi löytyi kuusien juurelta.

Tosin vessapaperi piti olla omasta takaa. 

"Kodan läheltä löytyy myös pala sotahistoriaa, vanhan tykkiaseman jalka." luvattiin Liperin kunnan sivuilla , joten perhepartiolaiset lähtivät katsomaan, mitä kuusikon takaa löytyi. Samalla oli tehtävänä kerätä erilaisia puunlehtiä, joita sitten tunnistaisimme yhdessä. 

Ensimmäisenä ihmettelyn aiheena oli naava, jota oli runsaasti kuusikon puissa.  

Tykkiaseman jalka löytyi kuusikon takaa metsittyneenä. Monttu on helposti maastosta erottuva ja tykkiaseman tapit ovat maastossa ympyrän muodossa. Lapset olivat heti tutkimassa, mitä nämä ovat. 

Lapsethan löytävät leikkipaikat ja kiipeilypaikat metsästä ihan käskemättä, niin tämänkin kaatuneen puun. Pääsi perhepartion Kisukin kiipeilemään. 

Maisemat ei tykkiaseman luota ollut kummoiset, pusikko oli kasvanut niin korkeaksi ja tiheäksi. Tästä näkyi vielä reilu 5 vuotta sitten Joensuuhun ja oli tunnistettavissa Keskussairaala. Toki sumukin vaikeutti näkyvyyttä. Hieman harvennusta kaipaisi tuo rinne. 

 

Seuraavaksi lähdimme katsomaan mitä kuusikon toiselta reunalta näkyi.
Täällä oli harvennusta tehty ihan tarkoituksella sekä myrskyn voimin. Hienosti näkyy vesille täältä. Lapsille myrskyn kaatamat puut olivat taas kivaa tutkittavaa. Löytyi monia kiipeilypaikkoja ja paljon ihmeteltävää. Samalla opittiin, miksi puut ovat maastossa kaatuneet näin ja miten voimakas myrskytuuli onkaan.

 "Korpikuusen kannon alla on Mörrimöykyn koti..." Kuusikko oli lasten mielestä mörrimöykkymetsä ja kaatuneen puun juurelta löytyi se laulustakin tuttu Mörrimöykyn koti. Eikös niin?

 Kodan läheltä lähtee polun alku, jota pitkin pääsee helposti tykkiasemalle, polun vasemmalla puolella, ja ihailemaan vesistömaisemaa polun oikealla puolella.

Metsän tutkimisen jälkeen olikin jo aika siirtyä kohti kotaa ja eväiden syöntiä. Tämähän on se perhepartiolaisten retkien suosituin ohjelma.   

Ja keräättiin ja tunnistettiin me niitä lehtiäkin.
Kuinka monta tunnistat?

Missä: Roukalahdella, ks. tarkempi ajo-ohje alempaa. Tie perille.   

Varustus: Kota, jossa tulipaikka. Puuliiteri, ei halkoja, huussi.   

Lähellä: Pala sotahistoriaa, vanhan tykkiaseman jalka.    

Retkiryhmä: Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n perhepartiolaiset, joihin kuuluu pääosin alle kouluikäisiä lapsia perheineen. Lue lisää perhepartiosta http://perhepartio.blogspot.com/

Retkeilijöiden mielestä parasta: iso kota, kuusikko, retkieväät.   

Ajo-ohje Päivilänvaaran Ukonkodalle

Googlemaps kartta

Päivilänvaaralle on matkaa Liperistä noin 8,5 km. 

Liperistä  Roukalahden suuntaan Tutjuntietä noin 4,5 km. Käänny oikealle Päivilä-Leskelä. Pysy tällä tiellä aina loivasti vasemmalle kääntyen Päivilän suuntaan, kunnes tulee kyltti Veikontie ja kodan opaste.

Käänny Veikontielle

Ukonkodalle mennessä jatka oikealle, Ilmon kota löytyy vasemmalta. 

Tähän risteykseen kaipaisi opastetta. 

Kohta ollaan jo perillä, risteyksestä vasemmalle mäkeä ylös vaan kohti Ukon kotaa. Opaste olisi hyvä tässäkin risteyksessä.

Teksti ja kuvat: Katja / Liperin Kokkoveikot ry.
Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.