5. joulukuuta 2019

Päivilän luonnonsuojelualue - luolia, kallioita ja metsämaisemaa

Päivilän luonnonsuojelualueeseen ja siellä kulkevaan polkuun lähti tutustumaan Liperin Kokkoveikkojen aikuispartioryhmä Liito-oravat. Syyskuinen puolipilvinen ja leuto sää oli täydellinen retki-ilma.

Päivilän luonnonsuojelualue on perustettu 6.10.2010. Alueella on lehtoa, vanhaa runsaslahopuustoista kangasmetsää sekä kallioista ja jyrkänteistä rantametsää. Alueen pinta-ala on 13,8 hehtaaria.



Tulimme luonnonsuojelualueen liepeille Päivilä-Leskelän tietä pitkin autolla ja jätimme auton tienvarteen seisakkeelle. Suosittelemme kuitenkin auton jättämistä Päivilänvaaran kodan pihaan. Tienvarresta lähti hyväkuntoinen polku, jota pitkin aloitimme taipaleemme kohti Torohvia.  Vesi oli todella matalalla. Rantahietikolta löytyi erilaisia eläinten jälkiä, simpukan kuoria ja öljyläikkiäkin.




Jatkoimme rantaviivaa pitkin kohti Torohvin kalliota. Kuivasta syksystä huolimatta kivikko oli liukasta. Kivet olivat myös sammaleisia ja liikahtelivat salakavalasti.  Eteneminen oli hidasta, mutta ehdimme katsella upeita maisemia, ylilentäviä lintuparvia ja nauttia vasta puhjenneesta ruskasta. Ranta- ja kallioreitti on jännittävä ja sopii vähän isommille retkeilijöille. Perheen pienempien ja esteettömyyttä tarvitsevien kannattaa palata rannalta takaisin polulle, joka vie Torohvinkallion päälle. Torohvinkalliolta oli myös hieno näköala Torohvinlahdelle.

Kallioreitiltä nousimme metsäpolulle ja pysähdyimme syömään puolukoita. Niemen toisella puolella avautui järvimaisema. Aivan kuin olisi merta katsellut. Rantaviivan kivet ja kalliot olivat hioutuneet aikojen kuluessa sileiksi. Niiden äärellä päätimme pitää ensimmäisen ruokatauon. Alue oli hieman tuulinen, joten lämmin tee oli tarpeen.  Matkavauhdista kertoo se, että olimme kulkeneet n. 600 metriä reiluun tuntiin.



Jatkoimme vielä hetken rantaviivaa pitkin ja poistuimme luonnonsuojelualueelta pitkin metsäpolkua. Reitillä oli pientä nousua, mutta kulku oli helppo. Metsäpolun jälkeen tulimme risteysalueelle, josta lähti hiekkatie. Päämääränämme oli Ierikän kirkko ja isot kivilohkareet. Kirkko sijaitsee lähellä, alle sadan metrin päässä tieltä. Kirkolle voi kulkea myös suoraan luonnonsuojelualueelta polkua pitkin tielle ja tietä pitkin kirkolle.





Ierikän kirkkoa etsimme omilla tahoillamme puolisen tuntia ja olimme jo aikeissa luovuttaa. Lopulta kirkko kuitenkin löytyi. Kirkko sijaitsee kallion sisässä, jonne pääsee valmiina olevaa narua pitkin. Kaksi meistä kävi katsomassa miltä vuosikymmeniä sitten piilopaikkana toiminut kirkko näyttää pimeyden uumenissa. Laskeutuminen narun varassa oli helpohkoa, mutta ylös kiipeäminen vaati hieman ponnistusvoimaa. Luolan sisästä voi tehdä erilaisia löytöjä. Mukaan kannattaa ottaa valo, jotta näkee pimeimmätkin sopukat.



Pidimme sammalmättäällä, kirkon katolla, retken toisen ruokatauon. Sitten olikin aika suunnata takaisin kohti luonnonsuojelualuetta. Patikoimme tuttua metsäpolkua parisataa metriä, kunnes eteemme avautui mahdollisuus poiketa metsäpolulta pellon poikki kulkevalle polulle. Peltopolku oli todella helppokulkuinen, lukuun ottamatta pitkää kasvustoa. Matkan varrella oli myös omituinen rakennelma, jonka merkitystä emme keksineet.



Luonnonsuojelualueen paluureitiksi on näin ollen mahdollista valita joko kulkemamme peltopolku tai vaihtoehtoisesti metsäpolku. Kummastakin reitistä tullaan takaisin rantapolulle. Siitä on vielä parinkymmenen minuutin kävelymatka tielle, johon parkkeerasimme auton.


Saavuttuamme takaisin autolle karautimme muutaman sadan metrin päässä olevalle Päivilänvaaran kodalle. Kodan läheisyyteen mahtuu hyvin parkkeeraamaan ja suosittelemme, että autot jätetään sinne retken ajaksi.

Kotaan mahtuu kerralla isompikin porukka ja sinne on syytä varata omat polttopuut. Tällä kertaa emme jääneet testaamaan kodan tunnelmaa, vaan lähdimme kotia kohti. Tarkempi esittely kodasta http://retkipaikat.blogspot.com/2018/10/paivilanvaara.html on tehty syksyllä 2018.

Luonnonsuojelualueen retkeilyreitti on kohtuullisen selkeä, mutta opasteita voisi olla enemmän. Retkeilimme kolmisen tuntia.

Missä: Päivilän luonnonsuojelualueella, Torohvissa.
Varustus: Lähialueella on Päivilänvaaran iso kota tulisijoineen ja vessa. Omat puut mukaan.
Reitti: Voi valita rannan kallioreitin tai metsäpolun suoraan Torohville. Kodalle voi mennä joko kävellen tai autolla.
Geokätkö: Luonnonsuojelualueella ei ole, mutta lähialueelta löytyy.
Ryhmä: Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n aikuisryhmä Liito-oravat.
Retkeilijöiden mielestä parasta: Kalliokiipeily, rannan silokalliot, maisemat ja sammaleet.


Teksti ja kuvat: Elina, Iiris ja Salla/Liperin Kokkoveikot ry
Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.