Perhepartiolaiset suuntasivat syyslomalla Päivilänvaaran huipulle retkeilemään. Ikäjakauma retkiporukalla oli tällä kertaa 2-vuotiaasta mummoon. Ukon kodalle pääsee autolla perille asti ja parkkitilaa riittää ainakin kesäkelissä.
Sää ei tällä kertaa suosinut, vaan vettä tihkutti koko retken ajan ja sumua oli ilmassa. Sää oli kuitenkin lämmin 11 astetta. Oikeilla varusteilla tässäkin kelissä on kiva retkeillä.
Ukon kota on isokokoinen, jonne mahtuu parikymmentä helposti sisälle. Perhepartiolaisia oli tällä kertaa mukana 7 aikuista ja 10 lasta ja kodassa oli hyvinkin väljää syödä eväitä.
Kodan läheltä löytyy myös puuliiteri ja huussi. Tällä kertaa puuliiteri oli aivan tyhjä, joten turvauduimme autossa varalla olleisiin polttopuihin. Onneksi asiasta oli ennakkovaroitus, niin makkaranpaisto oli turvattu.
Huussi löytyi kuusien juurelta.
Tosin vessapaperi piti olla omasta takaa.
"Kodan läheltä löytyy myös pala sotahistoriaa, vanhan tykkiaseman jalka." luvattiin Liperin kunnan sivuilla , joten perhepartiolaiset lähtivät katsomaan, mitä kuusikon takaa löytyi. Samalla oli tehtävänä kerätä erilaisia puunlehtiä, joita sitten tunnistaisimme yhdessä.
Ensimmäisenä ihmettelyn aiheena oli naava, jota oli runsaasti kuusikon puissa. 
Tykkiaseman jalka löytyi kuusikon takaa metsittyneenä. Monttu on helposti maastosta erottuva ja tykkiaseman tapit ovat maastossa ympyrän muodossa. Lapset olivat heti tutkimassa, mitä nämä ovat.
Lapsethan löytävät leikkipaikat ja kiipeilypaikat metsästä ihan käskemättä, niin tämänkin kaatuneen puun. Pääsi perhepartion Kisukin kiipeilemään.
Maisemat ei tykkiaseman luota ollut kummoiset, pusikko oli kasvanut niin korkeaksi ja tiheäksi. Tästä näkyi vielä reilu 5 vuotta sitten Joensuuhun ja oli tunnistettavissa Keskussairaala. Toki sumukin vaikeutti näkyvyyttä. Hieman harvennusta kaipaisi tuo rinne.
Täällä oli harvennusta tehty ihan tarkoituksella sekä myrskyn voimin. Hienosti näkyy vesille täältä. Lapsille myrskyn kaatamat puut olivat taas kivaa tutkittavaa. Löytyi monia kiipeilypaikkoja ja paljon ihmeteltävää. Samalla opittiin, miksi puut ovat maastossa kaatuneet näin ja miten voimakas myrskytuuli onkaan.
"Korpikuusen kannon alla on Mörrimöykyn koti..." Kuusikko oli lasten mielestä mörrimöykkymetsä ja kaatuneen puun juurelta löytyi se laulustakin tuttu Mörrimöykyn koti. Eikös niin?
 |
| Kodan läheltä lähtee polun alku, jota pitkin pääsee helposti tykkiasemalle, polun vasemmalla puolella, ja ihailemaan vesistömaisemaa polun oikealla puolella. |
Metsän tutkimisen jälkeen olikin jo aika siirtyä kohti kotaa ja eväiden syöntiä. Tämähän on se perhepartiolaisten retkien suosituin ohjelma.
 |
| Ja keräättiin ja tunnistettiin me niitä lehtiäkin. Kuinka monta tunnistat? |
Missä: Roukalahdella, ks. tarkempi ajo-ohje alempaa. Tie perille.
Varustus: Kota, jossa tulipaikka. Puuliiteri, ei halkoja, huussi.
Lähellä: Pala sotahistoriaa, vanhan tykkiaseman jalka.
Retkiryhmä: Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n perhepartiolaiset, joihin kuuluu pääosin alle kouluikäisiä lapsia perheineen. Lue lisää perhepartiosta http://perhepartio.blogspot.com/
Retkeilijöiden mielestä parasta: iso kota, kuusikko, retkieväät.
Ajo-ohje Päivilänvaaran Ukonkodalle
Päivilänvaaralle on matkaa Liperistä noin 8,5 km.
Liperistä Roukalahden suuntaan Tutjuntietä noin 4,5 km. Käänny oikealle Päivilä-Leskelä. Pysy tällä tiellä aina loivasti vasemmalle kääntyen Päivilän suuntaan, kunnes tulee kyltti Veikontie ja kodan opaste.
Käänny Veikontielle
Ukonkodalle mennessä jatka oikealle, Ilmon kota löytyy vasemmalta.
Tähän risteykseen kaipaisi opastetta.
Kohta ollaan jo perillä, risteyksestä vasemmalle mäkeä ylös vaan kohti Ukon kotaa. Opaste olisi hyvä tässäkin risteyksessä.
Teksti ja kuvat: Katja / Liperin Kokkoveikot ry.
Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.
Teksti ja kuvat: Katja / Liperin Kokkoveikot ry.
Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.
