Likokanta, ihmeellisen muotoinen ja -niminen saari Siikasalmen alapuolella Liperissä. Kaikenlaista jännää ja kummaa tämä pieni saari pitää sisällään, ja tällä kertaa vieläkin kummempaa, kun sudenpennut seikkailivat saarella pandan kanssa.
Vaikka Likokanta on saari, niin käytännössä sinne pääsee kuivin jaloin ja ilman venettä kapeaa maakaistaletta pitkin. Mantereen puolella pääsee heti alkuun harrastamaan vähän parkouria, sillä polulle on kaatunut vastikään useampi iso puu. Muuten saaren ympäri kulkeva parin kilometrin pituinen polku on helppokulkuinen.
 |
| Meillä oli reissussa mukana yksi murtunut jalka ja siihen liityvät kainalosauvat. Kaatuneet puut eivät olleet este, vain hidaste. |
Saaren itäpuoli on viileää kuusikkoa, ja täälläkin oli myrsky tuuppinut puita kumoon. Isojen kuusten juurakot olivat aika hurjan kokoisia!
Saaren pohjoispäässä polku putkahtaa ihan toisenlaisiin maisemiin: ihanat jääkauden hiomat kalliot, Heposelälle avautuva näköala, veden tuoksu sekä tiirojen huuto hivelevät kaikkia aisteja. Täällä kelpasi syödä eväitä, tutkia kaikkialla kivenkoloista pilkistäviä simpukankuoria, lotrailla rantavedessä sekä suorittaa panda-merkkiin kuuluvia tehtäviä uhanalaisista eläimistä.
 |
| Olisipa hienoa, jos täälläkin voisi vielä joskus kiikaroida norppia. Lähimmät norppahavainnot ovat vähän alempaa, Oriveden vesistöstä. |
Kalliot jatkuvat saaren länsipuolelle. Täältä löytyy myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja, korsukuoppia ja konekivääripesäke, joita hyödynsimme maastopiiloleikkiin.
Nämä juoksuhaudat ovat osa Venäjän armeijan rakentamaa puolustuslinjaa, jonka tarkoituksena oli torjua mahdollinen Suomen kautta tapahtuva Saksan hyökkäys. Liperissä tähän samaan puolustuslinjaan kuuluvia linnoitteita on myös Viinijärven suunnassa Hirvolanvaaralla ja Heponiemessä sekä Liperistä Heinäveden suuntaan Onkisalmessa, Onkisaaressa ja Kaunissaaressa.
 |
| Likokannassa on ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja. |
Maasto muuttuu taas saaren eteläpäässä: täällä onkin
lehtipuuvaltaista sekametsää ja järviruokoa. Täällä etsiskelimme erilaisia
ötököitä, ja tähän mennessä oli tullut jo selväksi, että jos ei muuta, niin ainakin
muurahaisia löytyy. Varsinkin saaren kuusikkopuolella oli tiheään isoja
muurahaiskekoja.
 |
| Ötökkäjahdissa. |
Kaiken kaikkiaan mainio päiväretkipaikka! Tämä reissu mentiin repusta löytyvien eväiden voimalla, sillä saarella ei ole varsinaista nuotiopaikkaa.
Likokanta
Missä: Liperin
kirkonkylältä pari kilometriä Heinäveden suuntaan, heti Siikasalmen jälkeen. Karttalinkki
lähtöpaikalle polun alkuun: https://goo.gl/maps/2qiYLcz7mSbZcW948.
Parkkipaikkoja tässä ei liiemmin ole. Tien päätyyn mahtuu muutama auto ja tien
viereen muutama lisää.
Varustus: Ei varustusta. Retkipaikassa ei ole virallisia merkittyjä polkuja tai taukopaikkaa.
Reitti: Parin kilometrin pituinen polku kiertää saaren ympäri. Polku on kapea, mutta helppokulkuinen. Lastenvaunuilla tänne ei ole asiaa.
Geokätköjä: Kyllä löytyy, kätkijöille kiitos!
Retkiryhmä: Partiolippukunta Liperin Kokkoveikot ry:n sudenpentuja Tiikerit, Tassuritarit ja Gaseleontit -laumoista johtajineen, yhteensä 16 henkeä. Sudenpennut ovat 7–9-vuotiaita partiolaisia.
Retkeilijöiden mielestä parasta: Kallioilla keikkuminen ja rannan tutkiminen. Kahlailemaan olisi moni halunnut, mutta tällä kertaa aikuiset olivat kertakaikkisen mälsiä ja kielsivät.
Trivial Pursuit: Moni liko-alkuinen paikannimi viittaa paikkaan, jota on käytetty pellavan liottamiseen. Kiinnostavatko juoksuhautojen ja korsukuoppien tarkemmat koordinaatit? Kurkkaa muinaisjäännösrekisteristä.
Teksti: Suski, kuvat: Suski, Hanna ja Sonja/ Liperin Kokkoveikot ry.
Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.
Linnoitustöitä koskeva tieto on kaivettu Jorma Kankaisen teoksesta Maakunnan maalinnoitteet. Ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitteet Pohjois-Karjalassa. 1999
Retkipaikkaesittely on tehty yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.
Linnoitustöitä koskeva tieto on kaivettu Jorma Kankaisen teoksesta Maakunnan maalinnoitteet. Ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitteet Pohjois-Karjalassa. 1999
